Kaappi:

Vessaan piti saada kaappi että tavaroita saa kunnolla paikoilleen. Kemssa-aineet, öljykanisteri (Matkameseistä sanotaan että ne syö öljyä ja niillä pääsee maailman tappiin ja takaisin, meidän oma taitaa olla jo hyvää matkaa paluureissulla), papereita yms. sälää. Ja kuitenkin piti olla uudelle grillille kuljetuspaikka.

Suunnitelma:

Ylähyllylle mahtuu hyvin vessapaperirullia yms. pientä kevyttä. Pari välihyllyä ja vasemmalla tila grillille. Oikea alareuna tulee pyöränkotelon päälle, lämmityspatterinkohta on lovettava. Samoin televisioantennin kanssa tenkkapåå, sen nostoputki on keskellä kaappia. Turha koko antenni kun ei ole telkkaria tarkoituskaan autoon hommata digiboxinsunmuuntakia.

Alkutilannetta ja suunnittelemista:

   

Kaapin leveyden ja hyllyjen mallausta:
 

Kävin hakemassa vaneria, mutta se oli kuitenkin liian paksua. Onneksi isällä oli ohuempaa versiota, josta sai kaapin kaarevan seinän ja lautoja joista tuli oikein soppelit reunat hyllyille. Ei tavarat lentele jarrutuksessakaan.

Samalla sain ensimmäisen kerran sirkkelöidä ja kuviosahailla. Aina oppii uutta kun vanhaksi elää :)

Lopputuloksena aivan sairraaan hieno ja onnistunut hyllykkö. Malttaako tuohon edes laittaa kaapinovia ?
(vasemmalla valmista ja oikealla pari välivaihetta.)
 

Tässä vielä vähän lisäilty alareunaan kaappia. Vesikanisteri mahtuu sinne juuri sopivasti.

 

 

Matto:

Asuntoautomme Hansu täytti juhannuksena 1-vuotta. (se on ollut meillä vuoden, mutta on vm -72)
Tein sille uuden lattiamaton synttärilahjaksi. Autossa hankittaessa olleet matot olivat kaksi erillistä käytävämattoa. Ne olivat liian pitkiä ja vaikkakin kapeita, malli oli täysin väärä. Maton reuna nousi pöydänjalkaa vasten ja se oli aina vessanoven tiellä.

Löysin hienon maton 80x300 kokoisena. Leveimmiltään sen piti olla 76 senttiä. Samalla hommasin kunnon mattopuukon ja järeämmän rullamitan (askartelupuukko olisi ollut tähän liian heppoinen).

Tälläiset olivat ne alkuperäiset:		Vanhoista matoista ei ollut lainkaan apua uuden hahmottamiseen vaan se piti modifioida paikanpäällä. Yksi iltapäivä menikin ährästäessä, asettelin uutta mattoa kohdalleen ja leikkasin ylimääräisiä kappaleita pois. Penkkien jalkaosat olikin jokakohdasta pultattu lattiaan kiinni ja näitä kohtia oli monta.
Keskeneräisenä tekele näytti säälittävän leikellyltä.  Oikeanreunan kuvassa matto on ollut muokattavana illan ja aamun ja valmis paikallelaitettavaksi; kanttasin sen leikellyt kohdat rispaantumisen välttämiseksi.
Ja tässä matto paikallaan: Se sopi paikalleen kuin nakutettu, ja pysyy varmasti kohdallaan kumipohjan ja tehtyjen muotolovien avulla. Nyt matto on lattiaapitkin ja ovi aukeaa vaivatta. Vähänks mä oon kätevä !

 

Onneksi olen perinyt molemmilta vanhemmiltani semmoiset geenit että uskallan yrittää ja näköjään aina välillä osaankin tehdä käsilläni kaikenlaista !

  

Kiitos isälle avusta ja päätimpuroinnista kaapin kanssa ja äitille kaikista ompelusvinkeistä !